Kaapin perältä

Vähän on sellainen fiilis, kuin olisi kaapissa asunut viime kuukaudet. Ollaan nimittäin sairastettu ihan jatkuvasti, alkaa olla neljä kuukautta täynnä yhtä flunssaa... tai ei yhtä, vaan useampaa eri tautia. Onneksi ei ole sen vakavammasta kyse, mutta eipä tässä kovin normaalia arkea kummempaa oikein jaksa. Hyvä että edes sen verran.

Joululahjoja tein jonkin verran, mutta haukkasin taas niin ison palan, että niitä tehtiin vielä viimeisinä öinä. Että ei sitten tullut kuvattua... kolmet sukat, yksi pipo ja yhdet lapaset, siinä saldo. Ja tytöille vielä yömekot, ekan kerran harrastin applikointia trikoolle. Vaatii vielä vähän harjoitusta... jos niistä sitten saisi kuvia, kun tulevat (taas) pyykistä. Mieluisat ainakin olivat.

Eilen sitten pitkästä aikaa sain tehtyä edes jotain. Kaapin perältä löytyi vuosikaudet siellä asunut pellavapyyhe, miehen sukulaistädin aikanaan tekemä. Sille ei sellaisenaan ollut mitään käyttöä, mutta en raaskinut hyvää pellavaa heittää poiskaan. Niinpä ratkoin pyyhelenkin ja nimikoinnin pois, kävin hakemassa kangaskaupasta pari metriä pitsiä ja surautin ne päihin.

Vähän nysä se tuohon meidän pöydälle on, mutta välttää siinä kyllä nyt toistaiseksi, ja voihan sen pistää muuallekin. Nyt se sentään on käytössä :)

Kuvassa myös atsalea, jonka sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi viime viikolla. Vielä se on hengissä, olen toistaiseksi muistanut kastella sitä joka päivä.

Koukussa

Tässä perheessä on sitten sairasteltu. Ei mitään ihmeellistä, onpahan vain ollut pari kuukautta jatkuvasti joku kipeänä. Enimmäkseen ihan tavisflunssaa, kuumeella ja ilman. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että uusin tauti on ehkä jo menossa ohi, on nimittäin ollut jo yksi päivä, ettei kukaan ole ollut kuumeessa! Tosin itse olen hirvittävässä räkätaudissa, ei passaa nuolaista ennen kuin tipahtaa... 

Ei tässä mitään oikein valmista olekaan, hirvittävän paljon ideoita ja joku ihmeen virkkauskärpänen on puraissut. On virkattavaa jos jonkinlaista, ohutta virkkauslankaa ja paksua matonkudetta ja siltä väliltäkin varmaan kolme työtä... hamsteri mikä hamsteri! 

Tässä ehkä eniten työn alla ollut tekele, ruutupitsiliina, jonka ohje Suuri Käsityö -lehdestä muistaakseni noin puoli vuotta sitten. Ihme kyllä, en ole ennen ruutupitsiä virkannutkaan, onhan tuo ihan mukavaa hommaa eikä tarvitse paljon ajatella. Hidasta kyllä.

Joululahjoja olen koittanut miettiä, saa nähdä saanko tehtyä kaikki mitä olen aikonut. Sukkia, pipoja, kasseja... jotenkin lahjojen tekeminen on aina niin mukavaa. Itellekin tosin pitäisi tehdä monenlaista, samoin omille lapsille, etenkin kun Neiti kasvaa niin huimaa vauhtia. Toisille sentään riittää vielä Neidin vanhoista vaatteista enimmäkseen, eivät vielä valita. :)
Vaan se aika, se aika... tytöt ovat onneksi toivoneet joululahjaksi leikkiruokaa ja pehmoleluja, suht nopeita toteutettavia enimmäkseen. Voishan sitä ainakin yrittää virkata pinaattilätyn päivässä. ;)

Huvinsa kullakin...

Toisilla on vähän erilaiset huvit lauantai-iltana, mutta mulla on ainakin ollut hauskaa!

Sain tänään isojen tyttöjen puolihameet valmiiksi, mutta kuvia en saanut otetuksi. Jos tässä joku päivä sitten. Tuli hetkeksi sellainen tyhjä olo, että mitäs seuraavaksi. Jotain Murullekin, tuli mieleen - vaatetta sillä kyllä on tarpeeksi, olin ajatellut sellaista pientä pehmolelua, jossa olisi hypisteltäväksi kaikenlaisia nauhanpalasia. Kankaita löysin, mutta nauhoja en sitten mistään. Mukavaa kun kaikki on vieläkin hukassa... ;)

Kulkusia löytyi kuitenkin, joten tästä tuli sittenkin helistin.

En olekaan varmaan koskaan aiemmin tehnyt yhtään ainutta applikaatiota... paljon olen ommellut, mutta sen verran paljon on tämä applikaatiomaailma pelottanut. Oli opettelemista, etenkin kun en ole pahemmin näperrellyt mitään ihan hetkeen - lähinnä virkannut matonkudetta kymmenmillisellä koukulla. ;) Että jälkikin on sitten senmukaista, kieroa siellä ja täällä ja tuollakin vielä. Olisi toki voinut aloittaa vähän isokokoisemmalla työllä, eikä ensimmäiseksi ommella sentin korkuista nenää... Mutta tulipahan harjoiteltua, ja ensi kerralla osaan jo käyttää konetta vähän paremmin!

Kisu on siis noin 15 cm pitkä, jos häntää ei lasketa. Hännän sisällä on kuminauha "vieterinä". :)
Ja kaikki kankaat ovat kierrätyskamaa. Kaava ihan vaan vapaalla kädellä piirretty.

Tunnustusta ja verhoilua

Ihan ensiksi kiitos tunnustuksista Prusiluska ja Ilves!

Kahdeksan asiaa pitäisi itsestään kertoa. Tässä tulee:

1. Olen kotiäiti (kolme pientä lasta pitävät pirteänä, eikös),
2. joka tykkää leipoa ja tehdä käsitöitä
3. ja tykkää kissoista! (tykkään mää lapsistanikin, ja miehestä, ei sillä ;))
4. Olen jonkin sortin hörhö -
5. olen pyykännyt kestovaippoja jo kohta viisi vuotta putkeen.
6. Käsitykseni leipomisesta on se, että lykätään kädet taikinaan ja tehdään jotain - siis terapeuttinen. Kuvauskelvotonta enimmäkseen, mutta maku on useimmiten kohdallaan :D
7. Minulla on varmaan kymmeniä keskeneräisiä käsitöitä
8. enkä tajua edes hävetä sitä.

Tämä tunnustus on pyörinyt niin monessa blogissa, etten taida jakaa sitä virallisesti eteenpäin. :)


Eihän tässä ole saanut mitään tikuttua, että sensorttista esiteltävää ei ole. Lapset pitävät kyllä huolen siitä, ettei vahingossakaan ehdi tekemään liikaa käsitöitä. Mutta koska ollaan pari kuukautta sitten muutettu uuteen kotiin, niin on pitänyt vähän miettiä sisustushommia. Ei mitään suurensuurta, lähinnä yksinkertaisia verhoja ja sen sellaista. Vielä pitäisi ommella verhot makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen, en vain ole saanut aikaiseksi aloittaa (eikä sitä aikaakaan ole liikaa).

Kohde numero yksi, keittiö. Kangas Eurokankaasta, hinta oli jotain kolmisen euroa metriltä. Ei tullut kalliiksi!  Kangas oli kyllä kaikkea muuta kuin suora... mutta ei sitä enää ikkunassa hoksaa, ei niitä tule niin tarkkaan tuijoteltua kuitenkaan.

Työhuoneeseen mies sai valita kankaan, kun periaatteessa on sen "oma huone". Ei olla jaksettu ajatella huoneiden maalaamista tai tapetoimista, joten etsittiin siniseen seinään sinistä verhoa. Finlaysonin Aalloista tuli lopulta ihan kiva verho, vaikka ensin vähän epäilyttikin...

Tyttöjen huoneeseen halusin pinkkiä Unikkoa, ja tykkää tästä tytötkin:

Ja Marimekko-linja jatkuu olohuoneessa, johon tehtiin seinätaulu Lumimarja-kankaasta. Tykkään.

Yksinkertaisia juttuja siis, mutta kummasti näihinkin on saanut aikaa tuhraantumaan. Siispä saa nähdä, tuleeko olohuoneen verhoista ikinä valmiita, olen nimittäin suunnitellut tekeväni vähän monimutkaisemmat verhot. Paljon tosin riippuu tautitilanteesta, meillä on sairastettu jo reilu viisi viikkoa, ja porukka on sen verran äkäisempää kuin normaalisti, että alta pois... ja joulukin tulee kohta, apua, tässähän iskee paniikki!

Sateenkaaren värejä

Tämän verran valmista:

Ohje parin viikon takaisesta Kotiliedestä, Kaarna-pipokohan tuo oli. Novitan Puro, puikot 4,5 mm ja 5 mm.

Meni siskolle synttärilahjaksi, tässä kuvassa esikoisen päässä. Malli oli kiva, voisin tehdä samanlaisen vaikka itellenikin. Vois kyllä ollakin tarpeen. Tuossa on siis palmikot resorissa, ja sen verran tein muutosta malliin, että lisäsin pariin kertaan silmukoita tuossa sileässä osassa, niin lököttää ihan kunnolla. :)

Puikoilla on nyt myös lapaset samasta langasta, sateenkaaren väreissä siis jatketaan.

...täällä taas...

Blogi on ollut tuuliajolla, mutta niin on ollut käsityöharrastuskin. Perhe on kasvanut yhdellä tyttösellä, olemme muuttaneet omaan kotiin, kolmen pienen lapsen kanssa on menoa ja meininkiä niin, ettei meinaa ehtiä istahtamaankaan. Vaan nyt syksyn tullen on taas neuloosi iskenyt ja on ihan pakko etsiä aikaa tikkuamiselle!

Että kun nyt on tämmöisen prologin tähän huiskaissut, niin ei enää kehtaa jättäytyä ihan niin sivuun, eihän? Josko sitä jatkoa seuraisi kohtapuoliin... (tosin jos ensin löytäisi muuton jäljiltä neulan päättelyitä varten sekä kameran!)

Äitienpäivää

Tällä kertaa ei mitään minun tekemääni, vaan jälkikasvun. :D

Neiti (3v) on innostunut ompelukuvien lisäksi nyt myös neulahuovuttamisesta. Ja koska piti tehdä äitienpäiväkortteja, niin päätimme hyödyntää innostuksen. :) Neiti valitsi ensin ihan itse villojen värit, sen mukaan, mistä väristä kukakin mummuista tykkää. Sitten oli huovuttamisen vuoro, ja lopuksi Neiti valitsi myös taustapaperin värin itse. Tässä koko korttikavalkadi:



Ja sitten vielä Neiti kirjoitti joka korttiin ihan itse onnittelut. Iso urakka pienelle, mutta hauskaa tuntui olevan ja ihmeesti jaksoi keskittyä! :)



Hyvää äitienpäivää kaikille meille äideille!


muokkis; näin äitienpäivän kunniaksi ajattelin vihdoin vähän muokata blogin ulkoasua. Tykkään ainakin ite. :)