sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Huvinsa kullakin...

Toisilla on vähän erilaiset huvit lauantai-iltana, mutta mulla on ainakin ollut hauskaa!

Sain tänään isojen tyttöjen puolihameet valmiiksi, mutta kuvia en saanut otetuksi. Jos tässä joku päivä sitten. Tuli hetkeksi sellainen tyhjä olo, että mitäs seuraavaksi. Jotain Murullekin, tuli mieleen - vaatetta sillä kyllä on tarpeeksi, olin ajatellut sellaista pientä pehmolelua, jossa olisi hypisteltäväksi kaikenlaisia nauhanpalasia. Kankaita löysin, mutta nauhoja en sitten mistään. Mukavaa kun kaikki on vieläkin hukassa... ;)

Kulkusia löytyi kuitenkin, joten tästä tuli sittenkin helistin.


En olekaan varmaan koskaan aiemmin tehnyt yhtään ainutta applikaatiota... paljon olen ommellut, mutta sen verran paljon on tämä applikaatiomaailma pelottanut. Oli opettelemista, etenkin kun en ole pahemmin näperrellyt mitään ihan hetkeen - lähinnä virkannut matonkudetta kymmenmillisellä koukulla. ;) Että jälkikin on sitten senmukaista, kieroa siellä ja täällä ja tuollakin vielä. Olisi toki voinut aloittaa vähän isokokoisemmalla työllä, eikä ensimmäiseksi ommella sentin korkuista nenää... Mutta tulipahan harjoiteltua, ja ensi kerralla osaan jo käyttää konetta vähän paremmin!

Kisu on siis noin 15 cm pitkä, jos häntää ei lasketa. Hännän sisällä on kuminauha "vieterinä". :)
Ja kaikki kankaat ovat kierrätyskamaa. Kaava ihan vaan vapaalla kädellä piirretty.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Tunnustusta ja verhoilua

Ihan ensiksi kiitos tunnustuksista Prusiluska ja Ilves!


Kahdeksan asiaa pitäisi itsestään kertoa. Tässä tulee:

1. Olen kotiäiti (kolme pientä lasta pitävät pirteänä, eikös),
2. joka tykkää leipoa ja tehdä käsitöitä
3. ja tykkää kissoista! (tykkään mää lapsistanikin, ja miehestä, ei sillä ;))
4. Olen jonkin sortin hörhö -
5. olen pyykännyt kestovaippoja jo kohta viisi vuotta putkeen.
6. Käsitykseni leipomisesta on se, että lykätään kädet taikinaan ja tehdään jotain - siis terapeuttinen. Kuvauskelvotonta enimmäkseen, mutta maku on useimmiten kohdallaan :D
7. Minulla on varmaan kymmeniä keskeneräisiä käsitöitä
8. enkä tajua edes hävetä sitä.

Tämä tunnustus on pyörinyt niin monessa blogissa, etten taida jakaa sitä virallisesti eteenpäin. :)


Eihän tässä ole saanut mitään tikuttua, että sensorttista esiteltävää ei ole. Lapset pitävät kyllä huolen siitä, ettei vahingossakaan ehdi tekemään liikaa käsitöitä. Mutta koska ollaan pari kuukautta sitten muutettu uuteen kotiin, niin on pitänyt vähän miettiä sisustushommia. Ei mitään suurensuurta, lähinnä yksinkertaisia verhoja ja sen sellaista. Vielä pitäisi ommella verhot makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen, en vain ole saanut aikaiseksi aloittaa (eikä sitä aikaakaan ole liikaa).

Kohde numero yksi, keittiö. Kangas Eurokankaasta, hinta oli jotain kolmisen euroa metriltä. Ei tullut kalliiksi!  Kangas oli kyllä kaikkea muuta kuin suora... mutta ei sitä enää ikkunassa hoksaa, ei niitä tule niin tarkkaan tuijoteltua kuitenkaan.


Työhuoneeseen mies sai valita kankaan, kun periaatteessa on sen "oma huone". Ei olla jaksettu ajatella huoneiden maalaamista tai tapetoimista, joten etsittiin siniseen seinään sinistä verhoa. Finlaysonin Aalloista tuli lopulta ihan kiva verho, vaikka ensin vähän epäilyttikin...


Tyttöjen huoneeseen halusin pinkkiä Unikkoa, ja tykkää tästä tytötkin:


Ja Marimekko-linja jatkuu olohuoneessa, johon tehtiin seinätaulu Lumimarja-kankaasta. Tykkään.


Yksinkertaisia juttuja siis, mutta kummasti näihinkin on saanut aikaa tuhraantumaan. Siispä saa nähdä, tuleeko olohuoneen verhoista ikinä valmiita, olen nimittäin suunnitellut tekeväni vähän monimutkaisemmat verhot. Paljon tosin riippuu tautitilanteesta, meillä on sairastettu jo reilu viisi viikkoa, ja porukka on sen verran äkäisempää kuin normaalisti, että alta pois... ja joulukin tulee kohta, apua, tässähän iskee paniikki!