Satunnaisia onnistumisia

Joskus tulee sellaista jälkeä, josta voi olla ihan ylpeä. Aika satunnaista se kuitenkin on... tässäpä kuitenkin jotakin viimeaikaista ilonaihetta.

Sain tehtyä Neidille jonkinsorttisen puuvillaboleron. Työtä rajoitti se, että langat menivät lähes viimeistä pätkää myöten, joten helma jäi lyhyehköksi. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös ylhäältä aloitettavaa raglania, oli niin koukuttavaa hommaa, että toinen samanmoinen on tekeillä! Lopputulos on onneksi niin äidin kuin Neidinkin mieleen.

Mitähän vielä. Langat ovat siis lähtöisin Miehen mummun varastoista. Kolmea eriväristä puuvillalankaa, paksuus jotakuinkin sama kuin Novitan Samoksissa. Punainen on jotakin Anttilasta markka-aikaan ostettua unkarilaista lankaa, muissa ei ollut vyötettä. Lankaa kului 5 mm puikoilla 110 g. Pääteltäviä langanpäitä oli yhteensä 62 kpl - huvinsa kullakin, vai mitä...
Silmukkamäärät löytyivät kokeillen ja laskeskellen. Muutenkin koko neule on ihan "omin päin" tehty. Yllättävän helposti sujui kaikki, ja raitoja oli suorastaan ilo tehdä!
Helma kiertää vähän, mutta se saattaisi helpottaa, jos kastelisi takin ja silittäisi vähän... tai sitten voisi virkata siihen nurjalle puolelle vähän kireämpää...



Muu vaatetus on Neidin itsensä valitsemaa. Samoin sisustus. ;)

Kloriittikokeilut jatkuvat edelleen, joskin hitaanlaisesti. Vessan lavuaarin tulppa vuotaa, joten on läträttävä lattialla pesuvadissa. Tästä syystä värjäyskokeet ovat lähinnä iltapuuhia...
Nämä langat odottavat seuraavana vuoroaan:



Tässä vielä yksi onnistunut kloriittikokeilu.
Langan alkuperäinen väri (kirkkaanvihreä) pilkottaa joistakin rakosista.

Kissakin tykkää.

Valitsin blogille uuden ulkoasun, koska kuvat näkyvät tässä ongelmattomammin...

Uusi alku ja silleen

Mikä kumma siinä on, että kun saa jotakin valmiiksi, on pakko aloittaa heti uutta, vaikka keskeneräisiä olisi vaikka kuinka?!
No, syy taitaa olla siinä, että kaivelin illalla kaapista vihdoin ponchonhapsutuslankaa, ja sieltähän löytyi ties mitä muuta lankaa lisäksi... ja kun päivät ovat jo pidentyneet ja kevättä kohti ollaan menossa, niin pitäähän neuleenkin näyttää siltä! Kaapista löytyi 3 kerää keltasävyistä Samos Lollipopia, jotka haluavat kesäneuletakiksi Neidille. Katsotaan, mihin asti lanka riittää, tuleeko täysimittaista... mutta kelpaa se bolerokin vähän lämmittämään. Mutta pakkohan sitä on aloittaa silloin, kun inspiraatiota vielä löytyy...

Tekaisin myös noita "oikeita" silmukkamerkkejä eilisiltana. Pääasia on, että ne toimivat, vaikka ovatkin kieroja - pihdit olisivat olleet taivuttelussa kätevämmät kuin sormet... Ainakin näistä tulee paremmalle mielelle kuin epämääräisistä langanpätkistä!


Neidin kanssa tänään kaivelimme myös kankaita. Joka kankaasta olisi idea, mitä siitä voisi tehdä, mutta kun saisi aikaiseksi... en nimittäin ole vieläkään siistinyt ompelupöytää, ja ensisijaiset työt ovat Miehen talvitakki ja kauluspaita... kumpaakaan en ole edes aloittanut vielä. Tarvitsen vain ensin roimasti lisää energiaa! Neulominen on niin paljon kätevämpää aloittaa.

Kuvan yläreunassa näkyy muuten toinen innokas avustaja. Kankaiden levittäminen lattialle oli kaikkien kolmen mielestä mukavaa hommaa, mutta siellä ne ovat edelleen... josko päiväunien jälkeen pystyisi kasailemaan ne takaisin kaappiin.

Niin, ja ei tässä ole kankaista kuin osa. Nämä vain sattuivat olemaan lankakaapissa. ;)

---------------------------------------------------------

Edellisen postauksen puikkojen kohtalo on vähän epäselvä. Joka tapauksessa se on selvää, että olin neulonut niillä illalla, ja kun seuraavana päivänä otin ne taas käsiini, ne näyttivät tuolta. Todennäköisin selitys on, että Mies oli istunut sohvalla niiden päälle. ;)

---------------------------------------------------------

Vähän on myös edistytty eilisestä. Tuon Samos-alun lisäksi olen päätellyt langanpäitä... enää 40 jäljellä. Plus viimeistely. Kyllä se siitä.

Monenlaista

Niinhän se tuppaa olemaan, että kun on monta työtä kesken yhtäaikaa, ne valmistuvat kerralla. Pari on vielä viimeisteltävänä, mutta tässä jo pari hattua.

Toissayönä tein Neidille pikamyssyn "kompassihatun" idealla. Käytin kuitenkin vain yhtä lankaa ja puolta ohuempia puikkoja. Eilen testattiin käytännössä ja huomattiin, että myssy on niskasta liian lyhyt. Niinpä tein siihen vielä resorin niskaan lyhennetyin kerroksin. Nyt myssy on mainio, mielestäni söpö kuin mikä (kuten käyttäjänsäkin) ja jopa ihan käytännöllinen. Kovalla tuulella ei tietenkään ole paras mahdollinen, joten mietin vielä, josko vuorittaisin myssyn fleecellä. Kuva on huono, mutta kyllä siitä resori jotenkin näkyy...

Myssy (idea tästä), lanka Novita Teddy, menekki 52 g, puikot 7 mm

Tämä pitsimyssy on valmistunut jo muutama päivä sitten. Näitä aion tehdä ehkä vielä pari lisää, mutta vasta vähän myöhemmin. Lankana oli jokin mummoltani saatu vanha puuvillalanka, jota jäi jäljelle vain pari grammaa... Pikkusiskoni sai aikoinaan samantyylisen myssyn jostakin myyjäisistä, ja koska se on osoittautunut hyväksi käytössä, otin siitä hieman mallia tähän. Muokkasin kyllä jonkin verran ohjetta, joten suora kopio tämä ei ole, lähinnä idea on sama.
Myssy mahtuu siis ainakin Neidin päähän ja sitä saa vielä löysättyä hieman, joten veikkaus kooksi on 1-3v. Tämän talon ainoa senkokoinen pää oli varattuna kuvaushetkellä (eikä suostunut vaihtamaan hattua), joten mallina toimii uskollinen sohvaleijonamme.
Tämä myssy matkaa siis lähetysmyyjäisiin. Niin, ja lankaa meni 52 g tähänkin.

Tänään on vuorossa langanpäättelyä. 53 langanpäätä odottaa neulaa ja ahkeraa päättelijää. Lisäksi voisin yrittää saada tehtyä viimein kaavat Miehen talvitakkiin... ehtisiköhän sitä vielä käyttämään tänä talvena? Niin, ja ompelupöytä kaipaa myös siivousta. Johan se on kuukauden sitä odottanutkin...

Lopuksi kuva siitä, miten voi käydä, kun neuloo oikein ahkerasti. ;)

Taas uutta innostusta...

Valittaminen kannattaa vieläkin, koska sain eilen vimmoissani tehtyä kokonaisen hihan!!! Vaikka puseron koko onkin noin 90 cm ja puikot 5 mm, niin olen silti ylpeä saavutuksesta - nykyään kun on niin harvinaista, että joutaa tikkuamaan niinkin pitkään.
Viitseliäisyyttä en ole saanut vielä, en ainakaan niin paljon, että päättelisin muutaman hassun langanpään. Hävettää kohta. (ne muinaiset vauvansukatkin ovat vielä päättelemättä)
Pitääköhän ruveta kokopäivätoimiseksi valittajaksi? Saisiko jotain aikaiseksikin sitten?

---------------------------------------------------

Ystäväni ehdotti näin ensikertalaiselle langanvärjäykseen kuumavärinappeja. Prismasta tänään tarttuikin mukaan pari eri sävyä. Huomenna marssin kauppaan ostamaan tavallista suolaa (epäilen, ettei Pan-suola toimi aivan yhtä hyvin) ja kokeilen viikonloppuna värjäämistä, jos ehdin.

Vaan mistä lankaa?



Aloitin joskus muinoin (lue: 5-6 vuotta sitten) pitsineuletakkia, joka on jäänyt pahasti kesken. Malli ei enää innosta, ja sitä paitsi minua häiritsi suunnattomasti virhe takakappaleen keskivaiheilla. Käsialakin olisi nykyään aivan erilainen kuin silloin, joten tämä keskeneräisyys sai purkutuomion.

Nyt minulla on 180 g valkoista Nallea, joka saa uuden sävyn lähiaikoina. Jee!

Tätä lankaa löytyy lisääkin, kunhan kaivelen vähän varastoja. Nämä sattuivat olemaan lähistöllä (lue: pöydän alla)... Ehkä Nalle-lanka kiinnostaa sitten vähän enemmän, kun on kivemman väristä?

Kuvauspaikkana kissan kiipeilyteline, mikä näkyy erityisen hyvin alemmasta kuvasta (kyllä meillä imuroidaankin, mutta kissa on tehokkaampi tiputtamaan karvoja).

Hamsterikuukautta on vielä jäljellä sen verran, että aion saada valmiiksi parikin työtä. Sen enempää en tohdi edes ajatella... Grammamäärä jää pienenlaiseksi, mutta olen nyt niin onnellinen omista puuvillalankavärkkäilyistäni, että se voittaa kaiken. :)

Aikaa ja viitseliäisyyttä, kiitos!

Mikään ei nyt tunnu edistyvän mihinkään suuntaan. Ollaan oltu kaksin Neidin kanssa pitkiä päiviä, kun Mies ahertaa kandintutkintoa vauhdilla valmiiksi. No, oikeastaan siinä onkin jo syy, miksi mitään ei tule tehtyä... Neiti nimittäin antaa tehdä melkein mitä tahansa, viihtyy mainiosti itsekseenkin sen aikaa. Mutta annas olla, jos istahdan johonkin ja otan joko sanomalehden tai kutimen käsiini... pari kerrosta saattaa saada tehtyä niin, että istumme sohvalla vierekkäin ja Neiti leikkii muumeilla. Ja sitten kun Neiti nukkuu, olen itsekin niin väsyksissä, että olisi kai parasta mennä myös nukkumaan.

Tänään kävimme keskustassa Neidin kanssa. Piipahdimme myös lankakaupassa, mutta en ostanut lankaa, hyvä minä! Alakerrasta löytyi kyllä sitten monenlaista, mm. paljon erivärisiä nappeja (ihan perusnappeja, niitä tarvitsee aina, mutta ah niin ihania värejä). Neiti oli aivan innoissaan, kiersi koko lankaosaston läpi. Siellä hän vain tepasteli ja otti aina välillä kerän käteensä, heilutteli sitä ja laittoi takaisin, koko ajan hokien "aakaa, aakaa" (eikös olekin ihan selvästi "lankaa"?)

Kuvia ei ole, koska olen laiska. En ole vieläkään laittanut kameraa lataukseen (mutta teen sen nyt). Jotain on valmiina, mutta yllätys, en ole päätellyt lankoja. Se ei vain huvita.
Lisäksi noita keskeneräisiä tuppaa olemaan niin paljon, että kun tekee rivin yhtä ja toisen toista, niin eipä se paljon edistä. Noo, jos ensi viikolla loppupuolella olisi sitten aikaa, siihen saakka on nimittäin aika kiireistä. Saisinko sitä viitseliäisyyttäkin siihen mennessä, jooko?

Puuvillalankasota

Olen päättänyt hyökätä keskitetysti puuvillalankavarastooni. Langat, joita olen kartellut, koska olen luullut inhoavani niitä, ovatkin oikeastaan aika mukavia. Toisaalta ainakin.

Kuitenkin hyökkäys voi epäonnistua. Kuten tämä wannabe-pannulappu. Lankana Novitan Maxi ja Finla 600 s -langat 8 mm muovipuikoilla (ei ollut mikään ilo neuloa, nirskis narskis vain). Lappu sinänsä on ihan jees, mutta meninpä virkkaamaan ympärille kiinteitä silmukoita. Mutta kun se lappu venyy! Meillä asuu nyt siis lörähtänyt lappu. Tosin onneksi epäonnestakin on joskus käytännön hyötyä - tällä pyyhitään nykyään vedet lattialta. Neiti ei ihan vielä juo mukista läikyttämättä. ;) Joka tapauksessa tähän kului yhteensä 48 g lankaa, hyvä näin. Enää yksi kokonainen Maxi-kerä jäljellä, kyllä siitä jonkinlaisia pannulappuja saadaan aikaan.


Langanpäitä siellä, langanpäitä täällä, vai mitä? (kuvassa ei ole läheskään kaikki)

Varastosta löytyi kolme keskenään suunnilleen yhteensopivaa lankaa. Raitoja, siis. En uskalla edes kertoa tästä tämän enempää, koska voihan olla, että lanka joko loppuu kesken (vaikuttaa tosin turhankin riittoisalta tämä lanka) tai tästä ei yksinkertaisesti tule mitään... mutta hauskaa on neuloessa ollut jo tähän asti! Langanpäiden päättely voi olla sitten eri asia... lanka on nimittäin suhteellisen paksua, ehkä Samosin luokkaa. No, jos tästä tulee jotakin edes melkein käyttökelpoista, olen tyytyväinen, koska tähän saakka olen luullut näistä langoista tulevan vain ja ainoastaan pannulappuja.

Ja Bloggerhan on päättänyt ettei tähän tule rivinvaihtoa.

Harrastetaan meillä joskus myös luovaa ajattelua. Tai oikeastaan tämä(kään) ei ollut oma idea, vaan äitini keksi sen. Puuvillalankapussissani on siis paljon värejä, jotka eivät sovi keskenään yhteen eivätkä välttämättä väriltään miellytä, joten jotain piti tehdä.

Eli kuvassa oikealla alkuperäinen väri ja vasemmalla uusi väri. Lanka kävi lillumassa tunnin verran kloriittiliemessä ja siitä tuli ihana! Ihan lempivärejäni tuo vaaleanharmaanvihreä tai mikä lie onkaan. :) Tätä harrastetaan lisää... onneksi kloriitti oli tarjouksessa Citymarketissa! ;)

Siitä viime postauksen vihreästä ei ole paljon kerrottavaa - se sai osittaisen purkutuomion ja odottaa uutta inspiraatiota. Tai idea on sama, mutta toteutusta täytyy vielä miettiä. Sillä on kuitenkin jo valkoinen kaveri, joka on paljon valmiimman oloinen. Siitä lisää jo ehkä aika pian... on niin vähää vaille valmis, etten viitsinyt ottaa siitä vielä kuvaa.

Jaa, pitää varmaan uittaa taas lankaa.

-keksi tähän otsikko-

Nimittäin otsikon keksiminen on pahinta, mitä kirjoittamisessa tiedän. Sama ongelma on vaivannut minua aina - ala-asteelta yliopistoon asti... tekstiä tulee helposti muuten, mutta jostain syystä se otsikko tök-tök-kii.

Viikko on jo vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, mutta tuntuu, etten ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Ei kai niitä tehopäiviä riitä kuin pari kuukauteen (toivottavasti ei sentään vuoteen)...

Nämä sukat sain sentään valmiiksi vihdoin... vaikka toisen sukan syndrooma meinasikin vaivata, mutta pikkuhiljaa tein kerroksen ja sitten toisen. Ja ovathan ne ihanat! Uudet lempparisukat. Tykkään tuosta langastakin, raidat ovat kivat (ainakin nämä sukat piristävät päivää) ja on niin ihanaa, kun sukka ei ole mahdottoman paksu. Ehdin kyllä keittiössä jo sotkemaan sukanpohjat - nyt pähkäilen, raaskinko pestä sukkia vielä, vai annanko tahrojen kulua pois ;) Jossain vaiheessa aion kyllä ottaa uuden Regia-kerän puikoille... mutta odotellaan vielä toistaiseksi suurempaa innostusta.

Perus-perussukka, kantapää lyhennetyin kerroksin, puikot 2,5 mm, lanka Schachenmayr Regia Jacquard Color

Muuten on ollut hyvin hiljaista tällä rintamalla. Sagittariaa on jäljellä enää 6 kerrosta, mutta edessä on vielä uuden kerän korkkaus. Neidin raitapaidan toinen hiha on puolivälissä, jee. Hihan jälkeen onkin vuorossa itse paitaosa. Miehelle aloitin yli viikko sitten hahtuvalapasia, mutta vasta tänään olen jatkanut niitä. Neidin kaulahuivinalku on tainnut sammua stop-risteykseen. Pitää varmaan vaihtaa öljyt tai jotain.

Syyllinen löytyy tästä: kaivelin puuvillalankapussiani. Lupasin tehdä lähetysmyyjäisiin jotakin, ja päässä alkoi raksuttaa jonkinmoinen idea. Saa nähdä, tuleeko tästä valmista (pelkkien pylväiden virkkaaminen on jokseenkin tylsää), mutta idea on vielä melko kirkas. Lanka on jotakin nimetöntä puuvillalankaa, mutta sitä oli jäljellä melkein täysi 100 g kerä.

Tästä lisää sitten, jos tästä jotakin valmista tulee.

Osa puuvillalangoistani on paksuja ja niin kummallisen värisiä, ettei niistä oikein synny mitään ideoita. Päässä raksuttaa toistaiseksi ajatus lankojen värjäämisestä... saisi ehkä enemmän samansävyisiä lankoja. Tai sitten jotain ihan muuta, mutta kokeilla kai voisi, kun ei noista oikein muutenkaan hyötyä ole. Jos värjäys onnistuisi, voisi harkita jonkinmoista neuletta vaikka itselle... niitä suunnilleen samanpaksuisia kun riittää yli kilon verran.

Nyt painun neulomaan siihen raitapaidan hihaan edes yhden raidan lisää. Onpahan yksi raita vähemmän neulottavaksi myöhemmin.

Hahtuvahamsteri, joka myös siivosi

Hamsterikuu on nyt virallisesti aloitettu minunkin osaltani. Kuva todistaa, että punaiset hahtuvalapaset ovat päässeet puikoilta (ja jopa päätelty, hyvä minä!). Tänä iltana, tai huomenna viimeistään ne pääsevät koneeseen huovuttumaan. Neiti omi ne jo itselleen - taisi tietää, kenelle ne on tarkoitettu. Virallinen langankulutus keittiövaa'an mukaan on 48 g.


Nyt puikoilla on hahtuvaa jälleen, lapaset Miehelle. Lumileikkilapaset siis. Neidille aloitin myös kaulahuivia uudesta Wool Sävystä, ja jopa minä tykkään kerrankin vaaleanpunaisesta! :) Tarkoitus olisi myös saada valmiiksi pari ikuisuusprojektia... mutta katsotaan, mihin aika riittää.

Pitäisi myös kasata niin ompelukone kuin saumurikin, ja surautella pari vaippaa ja flanelli-imuja. Ja Miehen talvitakki. Mutta ensin pitäisi piirtää kaavat ja leikata kankaat...
---------------------------------------------------------

Sarjassamme "Työt, jotka eivät koskaan näe päivänvaloa":

Kaappien kätköistä nämäkin löytyivät. Siivosin nimittäin lankavarastoni muutama päivä sitten. Aloitin joskus, kun Novitan Palma tuli kauppoihin, sen vyötteessä ollutta t-paitaa. Takakappaleen sain valmiiksi, mutta tajusin sitten, että en ikinä pitäisi tällaista. Neulomusta ei saa purettua, joten luotan siihen, että Neidin nuket tarvitsevat joskus pehmoista peittoa...

Mustavalkoinen lapanen on sentään nätti, ja mielestäni hyvin onnistunut - mutta... koko on ihan pielessä. Kun tein tämän muutama vuosi sitten, en tajunnut juuri mitään neuletiheyksistä ja lankojen paksuudesta. Nalle-lanka ei ollut ihan sitä, mitä ohje olisi kaivannut (tosin jälkeenpäin olen pohtinut, olisiko ohjeella hyvää tullutkaan, oli lanka mikä tahansa). Lapanen on pitkä ja kapea. Kenelläkään ei voi olla noin kapeaa kättä... Neiti tosin keksi tällekin jo käyttötarkoituksen - hän nimittäin keräsi siihen kyniä pöydiltä ja lattialta. ;)

Oikealla on salomoninsolmuponcho Modan viimevuotisella ohjeella. Tämä oli ensimmäinen opetteluversio, ja solmut ovat aivan liian isoja omaan makuuni. En jaksanut hapsuttaa tätä, koska tiesin tämän valmistuttua, etten tule pitämään koko ponchoa. Jos joku haluaa, saa ilmaiseksi ;)

----------------------------------------------------

Lankavaraston siivoamisen yhteydessä punnitsin myös langat. Lapasien valmistumisen myötä lankaa on 16 kg 494 g. Näistä olisi tarkoitus saada vähennettyä reippaasti... tosin suuri osa langoista on toisilta saatuja jämälankoja, joten varastoa on vaikea pienentää kovin reilusti. Niin sanottuja hirviölankojakin löytyy useita, niistä ehkä lisää myöhemmin. Ehkä noin kilon verran oli lankoja, jotka haluaisivat päästä puikoille mahdollisimman pian. Yritän toteuttaa niiden toiveita, vaikkakin hitaasti edetään. :)