Meidän perheen tytöt

Hmm. Olisikohan syytä ryhtyä lankalakkoon? Ehkä se hamsterointi sopisi minullekin. Tässä lauantain saldo:


Ylhäällä kaksi kerää 7-veikkaa, vasemmalla 3 kerää ruskeaa Baby Ullia ja loput sitten sitä Regiaa. Mutta kun ne oli varmaan alle puolen hinnan! Varsinkin nuo kaksi tuossa edessä, joissa siis on myös silkkiä. On näille kaikille käyttöäkin, ei sillä. Ideaa pukkaa. Ja sukkaa. Joskin hitaasti, koska meinaa pukata myös väsymystä.

Tässä sitten tällainen epämääräinen kuva, mutta ehkä siitä käy ilmi, että kyseessä on lapanen. Hahtuva-sellainen, koko varmaan noin 1,5-vuotiaalle + pari senttiä liian pitkä peukalo. ;) (muistiin: ympärysmitta 32 silmukkaa!)

No, peukun pituus tuskin haittaa menoa. Minulla oli nimittäin tarkoitus koristella lapasia jotenkin, kissankuvalla tai jollain vastaavalla. Neiti kuitenkin hoksasi lapaset jo ennen huovutusta, ja kysyi "kä" (eli mikä). Kerroin niiden olevan hänen uudet lapasensa, mutta vielä liian isot, ne pitäisi pestä. Ja voi sitä riemua, kun lapaset tulivat koneesta! Neiti piti märkiä lapasia käsissään aika pitkään ja esitteli niitä isillekin, kun isi tuli kotiin. Siitä lähtien lapaset ovat olleet joko käsissä tai kuivumassa ulkoilun jäljiltä, joten on koristelukin jäänyt tekemättä. Nyt Neiti on opetellut jopa pukemaan lapasia itse, ovat kai sen verran reilun kokoiset.

Meidän perheen tytöt siis tykkäävät aika lailla samoista asioista. Neiti rakastaa vaatteita, erityisesti niiden pukemista päällekkäin (itse siis). Käytännössä vaatteet menevät vielä huiviksi kaulan ympärille. Neiti rakastaa myös lankaa, vähän liikaakin, koska äiti saa vielä harmaita hiuksia lankojen selvittelystä. Vaikka kuinka yritän piilottaa langat, aina sieltä joku kerä eksyy Neidinkin käsiin. Sitten kuuluu ihastunut huudahdus "aakaa!"...

Niin, ja asuuhan meillä vielä yksi tyttö, joka sekin tykkää langasta (etenkin hahtuvasta, rousk rousk) ja vaatteista.