Nimittäin kevätväsymys. Tai ehkä tämä puhkipoikkiolo johtuu kuitenkin lähinnä siitä, että päivisin ei ehdi istumaankaan ja sitten kun ehtii (eli yöllä), tulee istuttua liiankin pitkään, kun jo pitäisi olla nukkumassa. Lienee sanomattakin selvää, että jää harrastaminen vähemmälle. Neidin kanssa kaksin ollessa kun pystyy tekemään ehkä kaksi puikkoa sukankudinta muutaman tunnin aikana... sitten täytyy ruokkia perhe, ja hupsistakeikkaa, onkin jo ilta.
Minulla on haave, jonka toteutumista kyllä epäilen oman itsekurini tuntien... kun joskus saisi kaikki keskeneräiset valmiiksi, vieläpä niin, ettei aina vain tulisi uusia keskeneräisiä! Mutta taitaa olla turha haave - taidan olla luonteeltani sellainen, että kesken täytyy olla useita töitä inspiraation mukaan. Ainakin pari pientä, vähintään yksi isompi, yksi virkkaustyö... tosin hupsistakeikkaa (no.2), niitä on tällä hetkellä kaikenkaikkiaan ainakin 20. Että ehkäpä olisi ihan fiksua pitäytyä jossakin tietyssä neulomuksessa ja tehdä se todellakin loppuun ennen uusien aloittamista!!!! Mutta, mutta. Puikoilla on taas uusi työ, aloitin elämäni ensimmäistä isoa pitsihuivia. Pitäähän minun, kun kerran muutkin!
Neidin rakkaus hahtuvalapasiin jatkuu, joten ne tuskin tulevat koskaan saamaankaan koristeluja. Ihanat lapaset, kun lumileikeissäkin (joita nyt on riittänyt) pysyvät sisältä kuivina!
Yhdet vauvansukat sain sentään valmiiksi, kuvaa myöhemmin (kunhan jaksan päätellä ne). Aloitin ne joululomalla, kun oli aikomuksena mennä katsomaan ystäväperheen vauvaa. Sairastelujen takia emme koskaan päässeet vauvaa tapaamaan, joten sukatkin jäivät kesken. Kummallista, miten parin päivän työtä vaativiin sukkiin voikaan uhrautua yli kuukausi... no, onneksi maailmaan vielä syntyy vauvoja (uskoisin ainakin), joten kai näillekin vielä käyttöä on. Taitavat olla niin reilun kokoiset, että mahtuisivat vielä Neidillekin, joka sentään on aika pitkä ikäisekseen.
Nyt neulomaan hetkeksi, sitten ruisleipätaikina muhimaan, ja sitten nukkumaan, jotta jaksaa aamulla hammaslääkäriin tikkien poistoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No mutta eikös se ole yksi elämän pienistä (tai oikeastaan aika isoista :D) nautinnoista, että voi aloittaa vähän yhtä ja toista samaan aikaan. Ja sitten tehdä ne valmiiksi kun taas siltä tuntuu. Minusta ainakin tuntuis kauhealta jos pitäis tehdän näin luovaa työtä kuin käsitöitä oikein kurinalaisesti jne.
Lähetä kommentti