Kaapin perältä

Vähän on sellainen fiilis, kuin olisi kaapissa asunut viime kuukaudet. Ollaan nimittäin sairastettu ihan jatkuvasti, alkaa olla neljä kuukautta täynnä yhtä flunssaa... tai ei yhtä, vaan useampaa eri tautia. Onneksi ei ole sen vakavammasta kyse, mutta eipä tässä kovin normaalia arkea kummempaa oikein jaksa. Hyvä että edes sen verran.

Joululahjoja tein jonkin verran, mutta haukkasin taas niin ison palan, että niitä tehtiin vielä viimeisinä öinä. Että ei sitten tullut kuvattua... kolmet sukat, yksi pipo ja yhdet lapaset, siinä saldo. Ja tytöille vielä yömekot, ekan kerran harrastin applikointia trikoolle. Vaatii vielä vähän harjoitusta... jos niistä sitten saisi kuvia, kun tulevat (taas) pyykistä. Mieluisat ainakin olivat.

Eilen sitten pitkästä aikaa sain tehtyä edes jotain. Kaapin perältä löytyi vuosikaudet siellä asunut pellavapyyhe, miehen sukulaistädin aikanaan tekemä. Sille ei sellaisenaan ollut mitään käyttöä, mutta en raaskinut hyvää pellavaa heittää poiskaan. Niinpä ratkoin pyyhelenkin ja nimikoinnin pois, kävin hakemassa kangaskaupasta pari metriä pitsiä ja surautin ne päihin.

Vähän nysä se tuohon meidän pöydälle on, mutta välttää siinä kyllä nyt toistaiseksi, ja voihan sen pistää muuallekin. Nyt se sentään on käytössä :)

Kuvassa myös atsalea, jonka sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi viime viikolla. Vielä se on hengissä, olen toistaiseksi muistanut kastella sitä joka päivä.

Koukussa

Tässä perheessä on sitten sairasteltu. Ei mitään ihmeellistä, onpahan vain ollut pari kuukautta jatkuvasti joku kipeänä. Enimmäkseen ihan tavisflunssaa, kuumeella ja ilman. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että uusin tauti on ehkä jo menossa ohi, on nimittäin ollut jo yksi päivä, ettei kukaan ole ollut kuumeessa! Tosin itse olen hirvittävässä räkätaudissa, ei passaa nuolaista ennen kuin tipahtaa... 

Ei tässä mitään oikein valmista olekaan, hirvittävän paljon ideoita ja joku ihmeen virkkauskärpänen on puraissut. On virkattavaa jos jonkinlaista, ohutta virkkauslankaa ja paksua matonkudetta ja siltä väliltäkin varmaan kolme työtä... hamsteri mikä hamsteri! 

Tässä ehkä eniten työn alla ollut tekele, ruutupitsiliina, jonka ohje Suuri Käsityö -lehdestä muistaakseni noin puoli vuotta sitten. Ihme kyllä, en ole ennen ruutupitsiä virkannutkaan, onhan tuo ihan mukavaa hommaa eikä tarvitse paljon ajatella. Hidasta kyllä.

Joululahjoja olen koittanut miettiä, saa nähdä saanko tehtyä kaikki mitä olen aikonut. Sukkia, pipoja, kasseja... jotenkin lahjojen tekeminen on aina niin mukavaa. Itellekin tosin pitäisi tehdä monenlaista, samoin omille lapsille, etenkin kun Neiti kasvaa niin huimaa vauhtia. Toisille sentään riittää vielä Neidin vanhoista vaatteista enimmäkseen, eivät vielä valita. :)
Vaan se aika, se aika... tytöt ovat onneksi toivoneet joululahjaksi leikkiruokaa ja pehmoleluja, suht nopeita toteutettavia enimmäkseen. Voishan sitä ainakin yrittää virkata pinaattilätyn päivässä. ;)

Huvinsa kullakin...

Toisilla on vähän erilaiset huvit lauantai-iltana, mutta mulla on ainakin ollut hauskaa!

Sain tänään isojen tyttöjen puolihameet valmiiksi, mutta kuvia en saanut otetuksi. Jos tässä joku päivä sitten. Tuli hetkeksi sellainen tyhjä olo, että mitäs seuraavaksi. Jotain Murullekin, tuli mieleen - vaatetta sillä kyllä on tarpeeksi, olin ajatellut sellaista pientä pehmolelua, jossa olisi hypisteltäväksi kaikenlaisia nauhanpalasia. Kankaita löysin, mutta nauhoja en sitten mistään. Mukavaa kun kaikki on vieläkin hukassa... ;)

Kulkusia löytyi kuitenkin, joten tästä tuli sittenkin helistin.

En olekaan varmaan koskaan aiemmin tehnyt yhtään ainutta applikaatiota... paljon olen ommellut, mutta sen verran paljon on tämä applikaatiomaailma pelottanut. Oli opettelemista, etenkin kun en ole pahemmin näperrellyt mitään ihan hetkeen - lähinnä virkannut matonkudetta kymmenmillisellä koukulla. ;) Että jälkikin on sitten senmukaista, kieroa siellä ja täällä ja tuollakin vielä. Olisi toki voinut aloittaa vähän isokokoisemmalla työllä, eikä ensimmäiseksi ommella sentin korkuista nenää... Mutta tulipahan harjoiteltua, ja ensi kerralla osaan jo käyttää konetta vähän paremmin!

Kisu on siis noin 15 cm pitkä, jos häntää ei lasketa. Hännän sisällä on kuminauha "vieterinä". :)
Ja kaikki kankaat ovat kierrätyskamaa. Kaava ihan vaan vapaalla kädellä piirretty.

Tunnustusta ja verhoilua

Ihan ensiksi kiitos tunnustuksista Prusiluska ja Ilves!

Kahdeksan asiaa pitäisi itsestään kertoa. Tässä tulee:

1. Olen kotiäiti (kolme pientä lasta pitävät pirteänä, eikös),
2. joka tykkää leipoa ja tehdä käsitöitä
3. ja tykkää kissoista! (tykkään mää lapsistanikin, ja miehestä, ei sillä ;))
4. Olen jonkin sortin hörhö -
5. olen pyykännyt kestovaippoja jo kohta viisi vuotta putkeen.
6. Käsitykseni leipomisesta on se, että lykätään kädet taikinaan ja tehdään jotain - siis terapeuttinen. Kuvauskelvotonta enimmäkseen, mutta maku on useimmiten kohdallaan :D
7. Minulla on varmaan kymmeniä keskeneräisiä käsitöitä
8. enkä tajua edes hävetä sitä.

Tämä tunnustus on pyörinyt niin monessa blogissa, etten taida jakaa sitä virallisesti eteenpäin. :)


Eihän tässä ole saanut mitään tikuttua, että sensorttista esiteltävää ei ole. Lapset pitävät kyllä huolen siitä, ettei vahingossakaan ehdi tekemään liikaa käsitöitä. Mutta koska ollaan pari kuukautta sitten muutettu uuteen kotiin, niin on pitänyt vähän miettiä sisustushommia. Ei mitään suurensuurta, lähinnä yksinkertaisia verhoja ja sen sellaista. Vielä pitäisi ommella verhot makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen, en vain ole saanut aikaiseksi aloittaa (eikä sitä aikaakaan ole liikaa).

Kohde numero yksi, keittiö. Kangas Eurokankaasta, hinta oli jotain kolmisen euroa metriltä. Ei tullut kalliiksi!  Kangas oli kyllä kaikkea muuta kuin suora... mutta ei sitä enää ikkunassa hoksaa, ei niitä tule niin tarkkaan tuijoteltua kuitenkaan.

Työhuoneeseen mies sai valita kankaan, kun periaatteessa on sen "oma huone". Ei olla jaksettu ajatella huoneiden maalaamista tai tapetoimista, joten etsittiin siniseen seinään sinistä verhoa. Finlaysonin Aalloista tuli lopulta ihan kiva verho, vaikka ensin vähän epäilyttikin...

Tyttöjen huoneeseen halusin pinkkiä Unikkoa, ja tykkää tästä tytötkin:

Ja Marimekko-linja jatkuu olohuoneessa, johon tehtiin seinätaulu Lumimarja-kankaasta. Tykkään.

Yksinkertaisia juttuja siis, mutta kummasti näihinkin on saanut aikaa tuhraantumaan. Siispä saa nähdä, tuleeko olohuoneen verhoista ikinä valmiita, olen nimittäin suunnitellut tekeväni vähän monimutkaisemmat verhot. Paljon tosin riippuu tautitilanteesta, meillä on sairastettu jo reilu viisi viikkoa, ja porukka on sen verran äkäisempää kuin normaalisti, että alta pois... ja joulukin tulee kohta, apua, tässähän iskee paniikki!

Sateenkaaren värejä

Tämän verran valmista:

Ohje parin viikon takaisesta Kotiliedestä, Kaarna-pipokohan tuo oli. Novitan Puro, puikot 4,5 mm ja 5 mm.

Meni siskolle synttärilahjaksi, tässä kuvassa esikoisen päässä. Malli oli kiva, voisin tehdä samanlaisen vaikka itellenikin. Vois kyllä ollakin tarpeen. Tuossa on siis palmikot resorissa, ja sen verran tein muutosta malliin, että lisäsin pariin kertaan silmukoita tuossa sileässä osassa, niin lököttää ihan kunnolla. :)

Puikoilla on nyt myös lapaset samasta langasta, sateenkaaren väreissä siis jatketaan.

...täällä taas...

Blogi on ollut tuuliajolla, mutta niin on ollut käsityöharrastuskin. Perhe on kasvanut yhdellä tyttösellä, olemme muuttaneet omaan kotiin, kolmen pienen lapsen kanssa on menoa ja meininkiä niin, ettei meinaa ehtiä istahtamaankaan. Vaan nyt syksyn tullen on taas neuloosi iskenyt ja on ihan pakko etsiä aikaa tikkuamiselle!

Että kun nyt on tämmöisen prologin tähän huiskaissut, niin ei enää kehtaa jättäytyä ihan niin sivuun, eihän? Josko sitä jatkoa seuraisi kohtapuoliin... (tosin jos ensin löytäisi muuton jäljiltä neulan päättelyitä varten sekä kameran!)

Äitienpäivää

Tällä kertaa ei mitään minun tekemääni, vaan jälkikasvun. :D

Neiti (3v) on innostunut ompelukuvien lisäksi nyt myös neulahuovuttamisesta. Ja koska piti tehdä äitienpäiväkortteja, niin päätimme hyödyntää innostuksen. :) Neiti valitsi ensin ihan itse villojen värit, sen mukaan, mistä väristä kukakin mummuista tykkää. Sitten oli huovuttamisen vuoro, ja lopuksi Neiti valitsi myös taustapaperin värin itse. Tässä koko korttikavalkadi:



Ja sitten vielä Neiti kirjoitti joka korttiin ihan itse onnittelut. Iso urakka pienelle, mutta hauskaa tuntui olevan ja ihmeesti jaksoi keskittyä! :)



Hyvää äitienpäivää kaikille meille äideille!


muokkis; näin äitienpäivän kunniaksi ajattelin vihdoin vähän muokata blogin ulkoasua. Tykkään ainakin ite. :)

Luistelua

Kun pitäisi tehdä työhommia, niin tottahan se rupeaa bloggaaminenkin tulemaan vihdoin mieleen! :D

Tässä vähän tekeleitä jonkin viikon takaa.



Alpakkalapaset Typylle. Lankana teetee Alpakka, puikot 2,5mm. Jämälangoista tein ja ihan kivat tuntuvat olevan :)



Villavaippahousut Typylle. Malli on hyväksi havaittu oma sovellus. Lankana resoreissa Zitron Loft (joka muuten värjääntyi sitten pesussa ah ihanan vaaleanpunaiseksi :P) ja muuten ihanvaanhahtuva.



Pöksyihin pomppasi myös pupu!



Ja toiset villavaippahousut. Langat samoin kuin edellisessä. Tykkään laittaa iholle merinovillaa, mutta mikään ei ime kosteutta yhtä hyvin kuin hahtuva!
Oon vihdoin päässyt oppimaan myös neulahuovutusta, näistä tulee mieleen saintpaulian kukat :D



Ja tässä kököttää fantti-pehmolelu, joka matkasi ystävän pikkuprinsessalle! Tähän perään voisi sanoa, että äh, koska en millään muista kirjan nimeä, josta tämän kaavan bongasin. Kirjastosta sen kirjan lainasin ja kerkesin jo palauttaa...


Olen myös ommellut makuuhuoneeseen pimennysverhot (ihanaa nukkua aamulla pitempään ;)) ja näin keväällä muutenkin on ompelusten aika. Neuleet tuntuvat jotenkin liian tunkkaisilta... tuossa vieressä kökkii sukka, joka on ollut kesken tammikuulta saakka. Ihan hävettää.
No joo, on tullut kyllä sairasteltua aika urakalla, niin itse kuin lapsetkin. Ei siinä paljon käsitöitä ajatella! Vaan jospa olisi terveempi lähitulevaisuus edessä, toivotaan...

I'm back!

Vihdoin täällä. :D
Typynen täytti vuoden, melkein yhtä pitkä on ollut blogihiljaisuus. Katsotaan, onko nyt yhtään helpompaa luvassa...

Tässäpä sitten näitä viimeaikaisia:



Tytöille housut. Toiset samanmoiset tein kanervanpunaisesta velourista. Kaavat on otettu Ottobresta, en tosin millään muista, mitkä kaavat ne olivat... housuissa on kuitenkin kasvunvaraa reilusti, kun tein pitkät, käännettävät resorit. Kuva vähän vääristää väriä...



Tyttösille myös mekot. Vähän kuin salsahameet, siis sillä idealla tehty. Oikeasti näyttävät kivalta päällä. :)

Ompelukone toimii ihanasti, sillä on ilo ommella. Harmillisen vähän vain on aikaa siihen hommaan...


Sitten sukkia.



Typyselle sukat omalla mallilla.



Lanka Gjestalin Silja-sukkalanka, muistaakseni 75% villaa ja 25% nylonia. Puikot 3mm. Tämä lanka oli jotain halpislankaa, taisin ostaa aikanaan eurolla kerä. Ja olihan se vähän hankalaa tikuttavaa, etenkin noissa nostetuissa silmukoissa, kun lanka meni ihan säikeiksi.



Sukat minulle itselleni, Fabelista, puikot 3mm. Mun käsialallani on fiksuinta tehdä Fabelista heti 3mm puikoilla, tulee kivemman tuntuista jälkeä.



Ja Neidille sukat Regiasta, puikot 2,5mm.


On sitä tullut tehtyä monenlaista muutakin, mutta kun ei ole jaksanut kuvata... viime vuoden puolella varsinkin ehti vielä vähän enemmän tehdäkin jotain. Ja jotain on näidenkin kuvien ottamisen jälkeen jo valmistunut, mutta niistä vasta sitten enemmän, kun ovat ehtineet saajilleen. :)

Hengissä ollaan

Vaikka kyllä meinaa olla välillä aikamoista tarpomista.

Teen kyllä edelleen käsitöitä, mutta niitä valmistuu aika paljon hitaammalla tahdilla kuin aiemmin, ja etenkin se kuvaamisvaihe meinaa tökkiä.
Mutta ehkä tästä mennään vain ylöspäin :) ainakin jonkin ajan kuluttua, kun postisetä (tai täti) kiikuttaa ovelle uuden lelun!

Hermostuin vanhaan ompelukoneeseen, joka ei suostu ompelemaan siksakkia kun sitä toivoisi ja joka katkoo lankoja ja neuloja ihan työkseen. Trikoon, fleecen, PULin ja juhlavaatekankaiden ompeleminen on täyttä tuskaa, ja niitä kuitenkin eniten tulee käytettyä.

Niinpä tilasin tämän. Ei mitään liikaa, mutta kaikki mitä tarvitsenkin. :)

Nyt passaa syödä!

Mulla on kuvaamatta varmaan maaliskuulta asti ties mitä valmistunutta... tai no, ei niitä ihan kauheasti ole, mutta kuitenkin sen verran että voisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni...

Tässä kuitenkin tuorein tulokas, eli se syöttötuolin pehmuste:



Kaikki materiaalit kierrätettyjä - pehmusteosat vanhasta istuinpehmusteesta, päällinen vanhasta pöytäliinasta ja solmimisnauhatkin vanhasta lakanasta. Olen ylpeä. :)



Hyvin tässä istuu, terveisin Typy, joka on syönyt jo yhteensä 5 lusikallista perunaa!

Jipii

Jeps, nyt on lusittu yksi rokotusreaktio ja yksi flunssa (kolmella ihmisellä) sekä kitisty kolmea hammasta. Ne tosin eivät ole vielä täysin puhjenneet, joten jatkoa lienee luvassa. Eivätkä ne hampaat taida siihen loppua...

Mutta vihdoin, vihdoin. Satunnaislukugeneraattori arpoi voittajaksi Kangaskasan, ilmoitathan yhteystietosi osoitteeseen lentokalaemo (at) gmail piste com! Lupaan lähettää pienen paketin, mutta en lupaa lähettää sitä elokuun aikana, vaikka alunperin niin aioinkin ;)


Ompelukone pääsi tänään lomalta. Syöttötuoli sai viimein pehmusteen uutta käyttäjää varten. Laitan kuvia myöhemmin (taas), nyt on mentävä nukkumaan!

Tööt

Tulin vain sanomaan, että tööt, arvonta loppui :)

Tasalukua ei kukaan bongannut, mutta arvotaan silti viikolla voittaja, kunhan ehditään. Nyt taas vauvanhoitoon, moi.

Hävettää, mutta vielä ehtii mukaan.

Nyt voisi kyllä vaikka painua maan alle, kun ei ole tullut kirjoitettua melkein kuukauteen. No, syitäkin löytyy - Typy (nyt 4,5kk) saa kohta kolmannen hampaansa ja lisäksi on melkoisen atooppinen, joten kun nuo lisää lapsiperhearkeen, jotakin on silloin karsittava. Ja valitettavasti se ensimmäinen karsittava on bloggaaminen ja käsityöt.

Näin ollen ei oikein itse voi vastata omaan kysymykseen, mikä on mieluisin kesäkäsityö ;) no, jotain on kesken, puuvillaa ja pellavaa lähinnä. Villaa ei tee mieli neuloa, kun hiki kaatuu päältä muutenkin.

Mutta vielä ehtii arvontaan mukaan; pistetään poikki vaikkapa sunnuntai-iltana, niin ehtii kulua kuukausi arvonnan aloittamisesta. ;)

Ja nyt huspois vauvaa kantamaan, se hermostuu ihan täysin kohta, vaikka kuinka nopeasti yrittää kirjoittaa.

Siniruusu ja keltakello

Olipa kerran kesäpipo, ihana sellainen. Sitten se jäi pieneksi, ja äiti yritti hyvällä tahdolla tehdä isompaa. Kävi kuitenkin päinvastoin... vaikka lisättiin yksi mallikerta, niin puikkojen olisi pitänyt olla isommat. No, pipo se on kuitenkin, vaikka meillä ei sille olekaan käyttöä.



Sininen ruusu, lanka Tennessee, puikot 3mm (tyhmä minä!)


Sitten piti yrittää uudelleen. Röyhelöiden tekemiseen ei enää riittänyt äidinkään kärsivällisyys, vaikka äiti yleensä neuloo mitä vain ja miten paljon vain silkasta neulomisen ilosta. Väriksi valikoitui keltainen ja vahingosta viisastuneena puikot vaihdettiin isompiin. Tarina päättyy onnellisesti - Neiti sai kesäpipon ja äidin mielialakin kohosi, kun kerrankin tuli tehtyä jotain sopivaa.



Keltakello, lanka myös Tennessee, puikot 4mm



Niin. Nyt on kyllä kesä, miksi ihmeessä kuvaan siihen ainoaan vuorokaudenaikaan, kun aurinko ei paista? No, on siinä kuvassa sentään (ruukku)kukka. ;) Se muuten kukkii kohta, huomasittekos? En ole onnistunut tappamaan saintpauliaani. :D
(syy siihen, miksi sininen pipo on ruttuinen mutta keltainen ei, on se, että keltaista on käytetty...)

Lisää kasveja, ja niiden juurella korillinen piristystä.



Pari vyyhteä teetee Elegantia ja aika monta kerää Novitan Luxus Cottonia. Nämä eivät aio ehtiä kaappiin saakka, vaan odottavat sopivien puikkojen löytymistä (luultavasti kaupasta, kun 4mm pyöröpuikon hankinta on toistaiseksi jäänyt väliin, ihme kyllä).




Postauksen päätteeksi ARVONTA. 10 000 kävijän raja lähestyy uhkaavasti, hurjaa että täälläkin joku piipahtaa (en tunnusta käyneeni itse noin monta kertaa ;))! Vastaa tämän postauksen kommentteihin, mikä on ehdoton kesäkäsityö? Kerro myös lempivärisi. Tasaluvun bonganneelle sekä arvotulle voittajalle lupaan lähettää pienimuotoisen postipaketin elokuun loppuun mennessä.
Näin pitkä varoaika siitä syystä, että koskaan ei tiedä, mitä pienten lasten kanssa saa aikaan. ;)

Unohdinkohan jotain? Lahopään on kai paras mennä nukkumaan...

Pätkätöitä

Ensinnäkin kiitos onnitteluista!

Toiseksi, nyt alkaa jo elämä voittamaan. Muutettu on, ja koko kevät ja alkukesä on ollut täyttä hulinaa ja monenmoista vaivaa ja menoa, mutta ehkä nyt saa vihdoin harjoitella taas normaalia arkea (ainakin sillä välin, kun odotellaan seuraavan hampaan puhkeamista - Typyllä on jo ensimmäinen hammas suussa...). Pikkuvauva-arkeen vain ei oikein meinaa kuulua käsitöiden tekeminen. Pätkätöinä sentään - kerros silloin, toinen tällöin. Jos edes kerroskaan aina.

Tiskirättejä:



Ihan perustavisrätti. Helmineuletta, reunukset ainaoikeaa. Lanka oli joku Ambre (muistaakseni), bambua ja puuvillaa. Löysin langan joskus alennusmyynnistä, ihan vierasta lankaa mutta näköjään toimii ainakin tässä käytössä. Harmillisen vähän vain tuli ostettua kyseistä lankaa (on mulla sitä vielä 3,5 kerää, mutta siis ei siitä mitään isompaa saa)...
Kuivana rätti pyyhkii kuin mikrokuituliina. :D Märkänä ihan loistava jopa ilman minkään sortin pesuainetta.



Kiinalaisia aaltoja Novitan Bambusta. Lankaa jäi vielä yli puolet kerästä, joten ehkä tiskirättejä tulee vielä lisääkin jossain välissä. Nyt on kuitenkin muuta puikoilla.

Ja vielä jotain kuvattuna:



Sukat Neidille Fabelista. Koko arviolta 26/27 tai jotain sinne päin. Sukat on kyllä aloitettu jo maaliskuussa ennen Typyn syntymää, mutta viimeistelty alkukesästä. Onneksi aloitin reilunkokoisia sukkia... tilaa ei ole nimittäin enää mitenkään hurjasti!
Kissa - epämääräisestä ilmeestään huolimatta - pesee itseään ja on suhteellisen normaali, lukuunottamatta nurkkiin pissimistä.


Kuvaamatta on vielä monenlaista valmistunutta, lähinnä ompeluksia (yöpukuja ja juhlavaatteita), villapöksyjä, neuletakkeja ja pipoja... ja puikoilla on tällä hetkellä parit villikset lisää sekä kesätoppi Neidille ah niin ihanasta Mandarin Petitistä. Ja mummulatyönä minivaakatilkkuja epämääräisistä puuvillalangoista; niitä on jo 30 kpl. :)
Ompeluksiakin olisi mielen päällä, mutta ensin pitäisi saada ompelupöytä tyhjättyä muuttolaatikoista... kankaat ja langat sentään on jo kaapitettu.
No, palaan astialle taas, kun akussa (niin, sekä kameran että minun) on tarpeeksi virtaa.

Vauvantuoksuinen tervehdys

Hei vain pitkästä aikaa! :)

Pitkällinen ja piinaava odotus sitten lopulta palkittiin ja Neidin pikkusisko syntyi heti seuraavana päivänä viimeisimmän blogikirjoituksen jälkeen. "Pikkuinen" tulikin maailmaan vauhdilla; edellisenä päivänä ei ollut mitään aavistustakaan tulevista tapahtumista, synnytyksen kestokin oli huimat 4 tuntia. Typy oli syntyessään likemmäs 4,5 kg painava (ja nyt toki vieläkin isompi), joten sekä pienimmät vaipat että vaatteetkin ovat jo joutaneet varastoon. Ei siis tullut pitkä käyttöikä näillekään sukille ja villatakille... isompia kaivattaisiin, mutta nyt on niin paljon muuta projektia (kuten muutto), että saavat moiset hommat odottaa hetken.

Typy on hyvin äitiystävällinen vauva, ja mahdollistaa myös satunnaisen tikkuamisen. Tosin mieluiten toki olisi sylissä, niinpä nytkin tässä kirjoittelen yksikätisesti.


Mutta jatketaanpa käsitöistä. ;)
Tein sisko#1:lle synttärilahjaksi sukat. Unohdin kuvata ne. Mutta otin kuitenkin kuvan mallineuleesta, tosin epäonnistuneen sellaisen...



No, joka tapauksessa malli on Saltkråkan-sukat, lanka limenvihreää 7-veikkaa ja puikot 3,5mm. Kauniit sukat niistä tuli, vaikka kuva onkin mitä sattuu. ;)




Tässä esittelyssä sukat Neidille. Yritän epätoivoisesti päästä eroon tuosta raitalangasta, mutta en ole vieläkään onnistunut siinä täysin...
Lanka muinaista 7 veljestä Raita -lankaa, puikot 3,5mm. Sukan koko noin 26/27.


Miehen mummu tykkäsi huivista, jonka tein miehen äidille joululahjaksi, joten tein mummullekin pitsihuivin. Ehti sopivasti synttäriksi.



Ohjeena Minttumaari, lanka teetee Kamena, puikot 4,5mm.


Kastejuhlaa järjestäessä tajusin, ettei meillä ole minkään sortin liinaa sohvapöydälle. Pikapikaa jotain väkertämään... vapaalankahuovutus, sehän on sopivan nopeaa ja helppoa, eikös vain?



Ensimmäinen viritelmä...



...hmm... no kissa ainakin tykkäsi. ;)
Mitä tästä opimme - älä käytä alustana vanhaa, venynyttä froteepyyhettä. Siitä ei saa napakkaa pakettia.

Toisella kerralla vahingosta viisastuneena vähän paremmin, ja kun sitä vielä paranneltiin, niin voidaan taas todeta, että kolmas kerta toden sanoo... ihan hyvä tuli. Tai ainakin käyttökelpoinen.



Ja tässä vielä liina "lopullisessa" tarkoituksessaan:



:)

(olen minä vähän ommellutkin, mutta kuvaaminen ja bloggaaminen jäänee muuton jälkeiseen aikaan. Sitä odottaessa.)

Vauvaa varten

Ja odottelu jatkuu. ;)

Tässä viime viikkoina valmistuneita vielä vähän:



Kuorivaippoja. Sininen on kokoa S (tein itse asiassa toisenkin samanlaisen, mutta se matkasi jo ystävälle), keltaiset kokoa M. Kuva vähän vääristää värejä... Jämäpaloista tuli 4 paria liivinsuojia, samaan malliin kuin aiemminkin (bambua, flanellia, PULia).



Käytettynä ostamani imetystyyny sai uuden päällisen hauskasta muumikankaasta. Tästä tuli heti Neidin lemppari. :)
Ajattelin tehdä jämäpaloista tyynyliinan Neidin omaan tyynyyn, mutta tyynyliina syö yllättävän paljon kangasta, joten siitäpä ei riitäkään... pitää keksiä jotain muuta sitten. En millään viitsisi tehdä ties kuinka monetta kassia kuitenkaan. ;)



Itselläni ei nyt juuri riitä energiaa tähän, mutta muut kynnelle kykenevät, nyt neulomaan nuttuja Etiopian vauvoille! Sirisan on laittanut blogiinsa ohjeenkin.

Nyt painun taas odottelemaan. Toivottavasti tulostakin syntyy joskus. ;)

Kummallisia pakkomielteitä

Neuleita tällä kertaa.

Vaikka Neidin jäljiltä onkin varmasti ihan riittämiin vauvanvaatteita, niin jostain kumman syystä niitäkin pitää silti saada tehdä...



Tässä pari siksak-myssyä. Valkoisessa lanka Novita Wool, puikot 3,5mm. Vihreässä lanka Sirdar Snuggly Baby Bamboo ja puikot 4mm. Silmukoita on sama määrä, mutta kokoero on aika huomattava...

Huomasin jälleen kerran myös sen, että tuo "uusi" Wool on melkoisen karkeaa. Tosin, mulla on niin hyvät varastot vanhaa merinoista, että siihen verrattuna mikä tahansa tuntuu karkealta... mutta ero näissä uudessa ja vanhassa on kyllä huomattava. En tiedä, pitäisikö tuo myssy heittää vielä pesukoneeseen ennen käyttöä...



Vauvalle sukat ihan ensimmäisiin päiviin (kovin pitkään tuskin tulevat mahtumaan jalkaan, sen verran suuri painoarvio saatiin). Lankana Fabel, puikot 2,5mm.



Koska varsinainen käyttäjä ei ole vielä saapunut, käytin sijaismallia. ;)
Oli ihan "pakko" saada tehdä vauvalle villatakkikin. Takin koko on noin 60-70 cm. Tässä lankana Novitan vanhempi Wool, menekki noin 75g. Puikot 3,5mm. Ohjetta ei ollut, joten saa nähdä miten tämä sopii päälle... ilman täytettä takki näyttää todella kummalliselta, joten kai se venyy vielä tuostakin. ;) Näin muuten tykkään kyllä, että onnistuin - ihanan pehmoinen takki, kivat värit ja napitkin sattuivat sopimaan.


Sain joskus taannoin miehen mummulta pellavalankaa pari kerää. Ajattelin sitten kokeilla, miten ne neuloontuvat. Tikkusin kaksinkertaisesta langasta. Yhden tiskirätin sain valmiiksi, toinen tekeles työn alla.
Neiti tunnisti rätin heti rätiksi, ja pyyhki sillä kissan oksennusta, joten se jouti saman tien pyykkikoneeseen. Kuvassa näkyy, miten pesu muutti pellavarättiä:



Vasemmalla siis pesty rätti, oikealla työn alla oleva pellavaneule.

Alunperin en tiennyt pellavasta oikein mitään, mutta nyt vähän perehdyttyäni olen sitä mieltä, että valkoinen lanka on aivinaa ja ruskea rohdinta. Ruskea lanka siis vaaleni huomattavasti, ja kutistuikin ihan reilusti. Ja pehmeni. Neulominen on nimittäin melkoisen tikkuista, mutta tuohon pestyyn rättiin voisi pyyhkiä vaikka vauvan pyllyn, on se sen verran pehmentynyt. :D


Ja vielä yksi ylpeyden aihe:



Villatakki Neidille, koko noin 100 cm. Lankoina Novitan Woolia 6 eri sävyä sekä Schachenmayrin Merinoa (vaaleanpunainen), puikot 3,5mm. Tähän upposi kivasti jämiä! :)
(malli ei ollut yhteistyötuulella, joten joudutte tyytymään pelkän takin kuvaan)

Tähänkään takkiin ei ollut varsinaista mallia. Samoin kuin vauvan villatakin, tein tämänkin ihan omasta päästä. Ensin helma kainaloihin asti, sitten hihat ja lopulta samalle puikolle kaikki ja raglankavennukset. Tästä tuli kyllä ihan sopiva ja uskoisin, että mahtuu vielä ensi talvenakin, ellei nyt ihan mahdotonta kasvupyrähdystä tapahdu.

Raitoja oli kiva neuloa, mutta ne 140 pääteltävää langanpäätä vähän ehkäisevät seuraavaa raitaneulehinkua...


Seuraavasta bloggauksesta en uskalla luvata yhtään mitään, koska nyt ollaan jo niin lähellä laskettua aikaa, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. :) Toivon mukaan mahdollisimman pian.

Supistusten lomassa

Meillä on ollut hiihtolomavieraana siskosia. Kahdella heistä oli kassinkaipuuta, tässä tulokset:



Applikoidut palat ovat peräisin noin vuosi sitten ostamastani valtavasta eläinkuvioisesta lakanakangaspalasta. Hauskoja näistä tulee aina, kivoja kuvia. :)
(jos kuvat ovatkin hieman kierossa, se johtuu vain siitä, että ompelin nämä samalla, kun kärvistelin supistusten kanssa)

Harvemmin löydän kirpputoreilta mitään hyödyllistä, mutta kerrankin kolahti kohdalle. Löysin viime vuonna kauniin tyynyliinan eurolla, ja se ihan selvästi halusi hameeksi. Ihanan keväinen kangas! Peruspuolihame Neidille.





Neulerintamallakin tapahtuu, todellakin, kun eihän tässä enää oikein muuhun kykene. Vielä kun saisi jostakin sellaisen oikein mahtavan kokoisen viimeistelyinspiraation... kun pitäisi ommella saumoja, päätellä langanpäitä ja kiinnittää toistakymmentä nappia... vaan minähän vain tikkuan.

Niin, ja toivon mukaan ompelenkin, ainakin loppuviikosta, koska kankaita on leikeltynä ja niissä on jo kiinni nuppineuloja (ja jos jättää lojumaan, niin nuppineulat katoavat mystisesti)...

Vaikka - joutaisi tässä jo sinne synnyttämäänkin. ;)