Siniruusu ja keltakello

Olipa kerran kesäpipo, ihana sellainen. Sitten se jäi pieneksi, ja äiti yritti hyvällä tahdolla tehdä isompaa. Kävi kuitenkin päinvastoin... vaikka lisättiin yksi mallikerta, niin puikkojen olisi pitänyt olla isommat. No, pipo se on kuitenkin, vaikka meillä ei sille olekaan käyttöä.



Sininen ruusu, lanka Tennessee, puikot 3mm (tyhmä minä!)


Sitten piti yrittää uudelleen. Röyhelöiden tekemiseen ei enää riittänyt äidinkään kärsivällisyys, vaikka äiti yleensä neuloo mitä vain ja miten paljon vain silkasta neulomisen ilosta. Väriksi valikoitui keltainen ja vahingosta viisastuneena puikot vaihdettiin isompiin. Tarina päättyy onnellisesti - Neiti sai kesäpipon ja äidin mielialakin kohosi, kun kerrankin tuli tehtyä jotain sopivaa.



Keltakello, lanka myös Tennessee, puikot 4mm



Niin. Nyt on kyllä kesä, miksi ihmeessä kuvaan siihen ainoaan vuorokaudenaikaan, kun aurinko ei paista? No, on siinä kuvassa sentään (ruukku)kukka. ;) Se muuten kukkii kohta, huomasittekos? En ole onnistunut tappamaan saintpauliaani. :D
(syy siihen, miksi sininen pipo on ruttuinen mutta keltainen ei, on se, että keltaista on käytetty...)

Lisää kasveja, ja niiden juurella korillinen piristystä.



Pari vyyhteä teetee Elegantia ja aika monta kerää Novitan Luxus Cottonia. Nämä eivät aio ehtiä kaappiin saakka, vaan odottavat sopivien puikkojen löytymistä (luultavasti kaupasta, kun 4mm pyöröpuikon hankinta on toistaiseksi jäänyt väliin, ihme kyllä).




Postauksen päätteeksi ARVONTA. 10 000 kävijän raja lähestyy uhkaavasti, hurjaa että täälläkin joku piipahtaa (en tunnusta käyneeni itse noin monta kertaa ;))! Vastaa tämän postauksen kommentteihin, mikä on ehdoton kesäkäsityö? Kerro myös lempivärisi. Tasaluvun bonganneelle sekä arvotulle voittajalle lupaan lähettää pienimuotoisen postipaketin elokuun loppuun mennessä.
Näin pitkä varoaika siitä syystä, että koskaan ei tiedä, mitä pienten lasten kanssa saa aikaan. ;)

Unohdinkohan jotain? Lahopään on kai paras mennä nukkumaan...

Pätkätöitä

Ensinnäkin kiitos onnitteluista!

Toiseksi, nyt alkaa jo elämä voittamaan. Muutettu on, ja koko kevät ja alkukesä on ollut täyttä hulinaa ja monenmoista vaivaa ja menoa, mutta ehkä nyt saa vihdoin harjoitella taas normaalia arkea (ainakin sillä välin, kun odotellaan seuraavan hampaan puhkeamista - Typyllä on jo ensimmäinen hammas suussa...). Pikkuvauva-arkeen vain ei oikein meinaa kuulua käsitöiden tekeminen. Pätkätöinä sentään - kerros silloin, toinen tällöin. Jos edes kerroskaan aina.

Tiskirättejä:



Ihan perustavisrätti. Helmineuletta, reunukset ainaoikeaa. Lanka oli joku Ambre (muistaakseni), bambua ja puuvillaa. Löysin langan joskus alennusmyynnistä, ihan vierasta lankaa mutta näköjään toimii ainakin tässä käytössä. Harmillisen vähän vain tuli ostettua kyseistä lankaa (on mulla sitä vielä 3,5 kerää, mutta siis ei siitä mitään isompaa saa)...
Kuivana rätti pyyhkii kuin mikrokuituliina. :D Märkänä ihan loistava jopa ilman minkään sortin pesuainetta.



Kiinalaisia aaltoja Novitan Bambusta. Lankaa jäi vielä yli puolet kerästä, joten ehkä tiskirättejä tulee vielä lisääkin jossain välissä. Nyt on kuitenkin muuta puikoilla.

Ja vielä jotain kuvattuna:



Sukat Neidille Fabelista. Koko arviolta 26/27 tai jotain sinne päin. Sukat on kyllä aloitettu jo maaliskuussa ennen Typyn syntymää, mutta viimeistelty alkukesästä. Onneksi aloitin reilunkokoisia sukkia... tilaa ei ole nimittäin enää mitenkään hurjasti!
Kissa - epämääräisestä ilmeestään huolimatta - pesee itseään ja on suhteellisen normaali, lukuunottamatta nurkkiin pissimistä.


Kuvaamatta on vielä monenlaista valmistunutta, lähinnä ompeluksia (yöpukuja ja juhlavaatteita), villapöksyjä, neuletakkeja ja pipoja... ja puikoilla on tällä hetkellä parit villikset lisää sekä kesätoppi Neidille ah niin ihanasta Mandarin Petitistä. Ja mummulatyönä minivaakatilkkuja epämääräisistä puuvillalangoista; niitä on jo 30 kpl. :)
Ompeluksiakin olisi mielen päällä, mutta ensin pitäisi saada ompelupöytä tyhjättyä muuttolaatikoista... kankaat ja langat sentään on jo kaapitettu.
No, palaan astialle taas, kun akussa (niin, sekä kameran että minun) on tarpeeksi virtaa.